Toimintaa, trangioita ja kadonneita satuja
Leirin toisena päivänä aamu valkeni taas kauniina, ja leiriläisten neniin kulkeutui ihana aamu puuron tuoksu. Aamupalan jälkeen leiriläiset kokoontuivat innokkaina lippuaukelle tuttuun lipunnosto muodostelmaan. Näin leirin toisena päivänä lipunnostolaulukin kajahti jo kuuluvammin kuin vanhojen konkareiden suusta konsanaan.
Päivän ensimmäisessä ohjelmassa Hehkun ja Kipinän leiriläiset pääsivät touhuamaan toimintapisteille. Laatikkoleikki ja kiipeilyseinä houkuttelivat rohkeita leiriläisiä aina jonoksi asti, ja kiipeilyseinän huipulla lymyävä ankka saikin monta uutta rapsutusta. Voimakas tuuli keskeytti ensi alkuun kanotoinnin ja suppailun, mutta onneksi vauhdikkaat jalkapallopelit pyyhkivät pois alun harmituksen.
Hehkusta ja Kipinästä poiketen Liekin lapset pääsivät heti aamusta uimaan ja saunomaan. Vauhti oli huimaa, ja taitavimmat leiriläiset hyppivät pommeja ja äx-hyppyjä lämpimään, mutta sopivan virkistävään veteen. Vesi räiskyi niin, että taisivat uimavalvojatkin saada aimoannoksen raikastusta päiväänsä.
Aamun ohjelman jälkeen leiriläiset pääsivät ansaitulle lounaalle. Tunnelma oli virittynyt, sillä lounaan jälkeen koittaisi ehkä kaikista odotetuin hetki leiripäivästä, eli tietenkin kanttiini. Mikseiköhän kotonakin saa ostaa joko päivä karkkia? :(
Lounaan jälkeen oli vuorossa telttakylien omaa yhteistä laatuaikaa omien ohjaajien kanssa.
Toisen leiripäivän päivällinen toimikin pienellä leiriarkeen kuuluvalla twistillä, kun leiriläiset saivat kokata omat lounaansa trangioilla. Kokkailun tavoitteena oli loihtia oikein maistuva ja herkullinen nakkikeitto. Resepti olikin varsin monivaiheinen: Ensin piti lämmittää vesi, pilkkoa perunat ja sitten sekoittaa kaikki raaka-aineet keskenään. Lopuksi keitos piti vielä maustaa sopivaksi, viime silauksen tekevää laakerinlehteä unohtamatta. Retkikeittimellä kokkailu oli osalle aivan uusi kokemus, mutta osa paloitteli perunoita kuin ammattikokki konsanaan.
Illan viimeisessä ohjelmassa leirialueelle oli eksynyt kuulu kirjailija esittelemään uutta satukirjaansa. Tämä ei kuitenkaan mennyt alkuunkaan niin kuin oltiin ajateltu, sillä kirjan sadut olivat kaikki menneet aivan sekaisin. Onneksi paikalle saatiin lopulta myös satujen päähenkilöt, jotka varmasti tietäisivät oikean järjestyksen. Hahmot olivat kuitenkin leikkisällä tuulella, ja saadakseen tietää järjestyksen leiriläisten täytyi osallistua hahmojen leikkeihin. Hanhihipan, majanrakennuksen ja aarteen etsinnän jälkeen, vihje vihjeeltä, sadut saatiin vihdoin sumplittua oikeaan järjestykseen. Kiitos leiriläiset nyt kirjailija voi taas nukkua yönsä rauhassa!
