“Yarrr senkin maakravut, aarre on täällä jossain”
Aamupäivästä yksi ohjaaja juoksi vinhaa vauhtia uimarannasta lippuaukealle kesken aamupiirin ja lipunnoston. Hän kertoi nähneensä uimarantaan päin soutelevan kaksi kummallista hahmoa. Lapset ja ohjaajat riensivät rantaan katsomaan, kun kaksi kuuluisaa merirosvoa, Captain Jack Sparrow ja Elizabeth Swan, soutivat ja rantautuivat Kiljavalle. Nämä pelottomat ja tyylikkäät mertenkauhut kertoivat tulleensa Kiljavalle etsimään piilotettua aarretta. Pian kuitenkin merirosvot huomasivat kartan kadonneen, mutta onnekseen leiriläiset lupautuivat auttamaan tämän löytämisessä. Leiriläiset lähtivät etsimään telttakylittäin karttaa ja samalla tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Intohimoinen Tieteilijä jaksoi kokoajan ihmetellä ihmisten universumin ja satuhahmojen universumin kohtaamista, minkä johdosta nämä satuhahmot olivat päässeet hyppäämään tavalliseen universumiin. Tieteilijän kanssa lapset pääsivät taittelemaan erilaisia origameja, kun taas samaan aikaan merirosvo William Turnerin kanssa päästiin miekkailemaan aidon merirosvon kanssa. Amiraali Jones järjesti jalkapallokentällä “Kaikki polttaa”-leikkiä ja Keiju halusi jakaa lentämisen sijaan lempiharrastustaan, eli kiipeilyä lapsille kiipeilyseinällä. Kun näiden rastien lisäksi leiriläiset olivat käyneet kaikilla rasteilla, löysivät he kartan revittyinä. Sparrow, Swan ja Metsätonttu lupasivat lounaan ajan korjata karttaa.
Lounaan ja kanttiinissa työskennelleiden merirosvojen karkkimyynnin jälkeen kokoonnuttiin jälleen uimarannalle. Täällä leiriläiset ja hahmot lähtivät seuraamaan aarteen mukaan kohti lippuaukeaa. Siellä esiin saapui kuitenkin hirvittävä merihirviö Kraken, joka aikoi estää aarteen metsästyksen. Tämä saikin aikaan Kiljavan suurimman “kuka pelkää”-leikin, kun hahmot ja leiriläiset väistelivät Krakenia keskellä pihaa. Kun Krakenista oltiin selvitty, jatkettiin kartan mukaan kohti jalkapallokenttää. Tuolla leiriläisiä odotti aidot merenneidot Miriam ja Marian ja heidän lemmikkiankat, jotka ilkeät menninkäiset olivat kantaneet kuivalle maalle. Leiriläiset päättivät auttaa merenneitoja ja ankkoja tuomalla vettä käsillä ja kaikilla apukeinoilla suuresta vesisaavesta, ja näin auttaa merenneitoja kuihtumasta. Ilkeät menninkäiset kuitenkin saapuivat paikalle sabotoimaan leiriläisten työtä ja yrittivät vettä heittää pois merenneitojen ja ankkojen astioista. Lopulta merenneidot saatiin riittävän märiksi ja he antoivat kartan toisen puoliskon. Varotoimena merenneidot olivat kuitenkin loihtineet kartan siten, että vain ilta-auringon välke näyttäisi todellisen reitin. Näin leiriläiset joutuivat odottamaan iltaan saakka, jospa reitti aarteelle löytyisi.
Illalla vihdoin ja viimein koitti aika löytää tämä himoittu aarre. Kaikkien yllätykseksi Captain Sparrow oli kuitenkin hiippaillut salaa itse ryöstämään aarretta. Tätä eivät muut piraatit hyväksyneet, ja ansaitusti tämä katala partasuu päätyi ahdin ruoaksi lankulta lentäen. Tämän jälkeen leiriläiset etsivät merirosvojen kanssa aarteita, joita oli luultua enemmän alueella. Pian tarkkasilmäiset aarteenmetsästäjät löysivätkin telttakyliin piilotetut aarteet täynnä karkkia, mikä oli aivan ihana yllätys kaikille. Aarrettahan tietenkin täytyi juhlia, ja Elizabethin, William Turnerin, Kapteeni Koukun, Krokotiilin ja kumppaneiden kanssa järjestettin juhlat. Leirialueella päästiin tekemään kasvomaalauksia, koristelemaan keksejä, painimaan merimiespainissa, ratkaisemaan arvoituksia ja taistelemaan Kapteeni Koukun kanssa miekkailussa. Ilta oli toden totta maaginen ja lopulta satuhahmot lähtivät takaisin omaan universumiinsa, jotta ohjaajat pääsivät auttamaan leiriläisiä iltapalassa ja -toimissa.
